Lapsen toiminta: pikkulasten leikki

Leikki on lapsen työtä. Se on laboratorio, jossa lapsi kokeilee, miten maailma toimii ja kuka hän on, mitä hänestä voisi tulla ja mitä hän voi ja ei voi tehdä.

Kaikki leikki ei ole samanlaista tyyliltään tai vaikutuksiltaan. Kun tarkkailet lapsesi erityyppisiä leikkejä, näet kuinkahän ottaa maailmaa haltuunsa.

Symbolinen leikki Vauvalle tai pienelle taaperolle palikka on palikka. Jos lapsella on useita palikoita, hän saattaa kasata niitä päällekkäin. Kahden vuoden iässä lapsialkaa käyttää palikoita muuhunkin. Lapsen silmissä niistä tulee taloja, autoja tai mitä tahansa muuta.

Lelut alkavat symboloida muita esineitä.Lapsi alkaa ehkä syöttää vauvanukkea kuin se olisi oikea vauva. Jos katsot tarkkaan, voit nähdä lapsen pitelevän vauvanukkea tai pehmolelua samalla tavoinkuin sinä pitelet lasta.

Symbolinen leikki kertoo, kuinka kehittyneet lapsen aivot ovat. Lapsi käsittelee pelottavia tapahtumia leikin kautta. Fiksu lastenlääkäri voi esimerkiksi katsoa ensin lapsen vauvanuken korviin, ennen kuin tutkii lapsen kipeät korvat. Näin taapero osaa ennakoida tapahtumat ja pelko hälvenee.

Rinnakkaisleikki Taaperot tarvitsevat leikkikavereita, vaikka leikki onkin erilaista kuin vanhemmilla lapsilla.Kaksi 1,5 vuoden ikäistä voi leikkiä samoilla leluilla samassa huoneessa toisistaan juurikaan välittämättä.

Jos kuitenkin katsot tarkkaan, huomaat, että yhden lapsen leikkiessä leikkiautolla toinenkin lapsi ryhtyy pian samaan puuhaan. Jos ensimmäinen lapsi katsoo leikkiautoa ja sanoo "Ei" (joka on jokaisen taaperon lempisana), toinenkin lapsi huudahtaa kohta "Ei". Jos lapset osaavat puhua jo jonkin verran,he voivat pitää keskenään vuoropuhelua, jossa ei ole juurikaan järkeä. "Hauva menee autolla." "Iso rekka!" "Hauvalla nälkä.""Minun rekka. Pruum, pruum!"

Tämä on esimerkki rinnakkaisleikistä.Vanhemmat lapset leikkivät yhteisleikkiä, mutta pienet taaperot leikkivät rinnakkain. Vaikka lapset vaikuttaisivat leikkivän erikseen, he tarkkailevat toistensa käytöstä.Rinnakkaisleikki on yleensä ensimmäinen askel vahvojen sosiaalisten suhteiden muodostamiseen muihin kuin oman perheen jäseniin. Rinnakkaisleikkikaverit ovat lapsen ensimmäisiä ystäviä.

Mielikuvitusleikki

Pikkulapsilla raja mielikuvituksen ja todellisuuden välillä on häilyvä. Leikki-ikäinen voi taistella lohikäärmettä vastaan tai lentää kuuhunlähtemättä omasta huoneestaan. Lapselle riittää linnakkeeksi pari tuolia ja niiden yli heitetty peitto.Mielikuvitusleikeillä on useita tarkoituksia, ja ne venyttävät leikin rajoja. Niiden avulla lapsi kokeilee uusia ajatuksia ja kokee elämää erinäkökulmista.

Kun lapsi täyttää kolme vuotta,mielikuvitusleikki laajenee ja lapsella saattaa olla mielikuvitusystäviä. Nämä kuvitteelliset kaverit tekevät usein asioita, joita lapsi ei voi tai uskalla tehdä.Mielikuvitusystävä voi olla hyvin vaativa ja puhua rumasti aikuisille ja muille lapsille. Hänellä voi olla taikavoimia tai hän voi olla hurjan vahva ja viisas. Tällätavoin lapsi kokeilee elämää eri näkökulmista ja leikittelee vallan ajatuksella. Se on myös hyvä tapa sälyttää syy vahingoistaja kolttosista jollekin muulle kuin lapselle.

Joskus vanhemmat ovat huolestuneita mielikuvitusystävistä, mutta huoli on turhaa. Mielikuvitusystävät ovat itse asiassa hieno juttu.Yalen yliopistossa tohtori Jerome Singerin tekemän tutkimuksen mukaan mielikuvitusystävät kertovat lapsen hyvästä mielikuvituksesta ja näillä lapsilla oli usein laajempi sanavarasto kuin ikätovereilla, joilla ei ollut mielikuvitusystäviä. Lisäksi lapset olivat keskimäärin onnellisempia ja tulivat paremmin toimeen ikäistensä lasten kanssa. Mielenkiintoista kyllä, monikaan lapsistaei ollut kertonut vanhemmilleen mielikuvitusystävistä.

Yhteisleikki Leikki-ikäiset siirtyvät yksinleikistä ja rinnakkaisleikistä yhteisleikkiin. Tässä ikävaiheessa lapsi oppii tärkeitä uusia sosiaalisia taitoja,joita ovat jakaminen, vuorotteleminen, sääntöjen noudattaminen ja neuvotteleminen. Nämä ovat hyvin vaikeita käytösmuotoja pikkulapselle.Uskoohan lapsi tässä iässä olevansa koko maailman napa!

Jakaminen.

• Kun leikki-ikäinen haluaa jotain, ajatus sen luovuttamisesta toiselle on lähes murskaava.

• Jakamaan oppimisen tekee vaikeammaksi se, millä tavalla puhumme jakamisesta. (Jos lasta kehottaa jakamaan lelun, hän saa sen myöhemmin takaisin, mutta jaettu keksi on mennyttä iäksi!)

• Leikki-ikäiselle jakaminen on helpompaa, jos hän on leikkinyt vanhemman kanssa leikkejä, joissa hän on antanut lelun vanhemmalle ja saanut sen sitten takaisin.

Vuorotteleminen.

• Leikki-ikäisen halut vaativat välitöntä tyydytystä. Hän haluaa kaiken heti ja NYT!

• Vuorottelu vaatii tyydytyksen lykkäämistä, ja lapsen täytyy osata asettua toisten asemaan.

• Kotona ja rinnakkaisleikeissä opittu empatiakyky auttaa tässä.

Sääntöjen noudattaminen.

• Kaikki lapset haluavat voittaa peleissä. Kaikki keinot ovat sallittuja, jopa pieni huijaaminen.

• Aikuinen voi antaa lapsen voittaa, mutta ikätoverit eivät tätä sulata, jolloin lapsi joutuu oppimaan sääntöjen noudattamisen tärkeyden kantapään kautta.

Neuvotteleminen.

• Kuka saa tehdä ensin? Kuka päättää, mitä leikkiä leikitään? Kuka on rosvo ja kuka poliisi?

• Yhteisleikki vaatii antamista ja ottamista ja kompromissien tekemistä. Tämä on vaikeaa lapselle, joka on mielestään kaiken keskipiste.

Kun lapsi oppii neuvottelemaan, jakamaan, vuorottelemaan ja noudattamaan sääntöjä, hän on valmis kouluun, lukioon, yliopistoon jatyöelämään.

Katso siis, kun lapsesi leikkii. Opit valtavasti paitsi hänen sosiaalisesta kehityksestään myös hänen ajattelukyvystään. Lisäksi lapsen leikin katsominenon hauskaa.